Tipitiii kevät on vallaton!

 24.4. valmennettiin Rudin kanssa Eimiä ja Saddea. En vaan jaksanut nousta itse hevosen selkään.

äkäpussi Sadde

<3 niin kaunis

Eimi meni pääasiassa itsenäisesti. ~15-20min jälkeen painelin itse sisälle, kun en jaksanut vahtia enää Rudia ja jotain ne siellä kentällä touhuili. :-D Loppukäyntien aikana Eimiltä tulikin sitten viesti, että lensi Saddelta alas, kun Sadde oli "säikähtänyt" Eimin kypärä osumista puuhun eikä ohjat ollut kunnolla kädessä. Sadde sit paineli jonkun aikaa pukkilaukkaa, eikä antanut kiinni, ennenkuin menin sen hakemaan. Suitsetkin poni sai rikottua tuossa tohinassa, -> poskiremmi katkesi. Saa nähdä, virittääkö niistä enää käyttökelpoisia tarpeeksi helposti. Mein parhaat suitset, yhyy. :D

Seuraavana päivänä ooteltiinkin, että Julia tulee meille kimpsuineen ja kampsuineen. Kokeiltiin kummallekin ponille satuloita. Missille jotenkuten sopi yksi, mutta Saddelle ei sitten mikään. Hiton läski poni... :s Kokeiltiin myös Missille joitakin kuolaimia ja sain taas pienen kengitysoppitunnin. 

Missi oli ihan höppä satulan kanssa ja sieltä tuli huimia takajalkanostonäytöksiä potkujen ja pienten stressipukkien muodossa. (On tehnyt tätä aina, kiukuttelee myös loimivyön kanssa mutta paaaaaljon pienemmin = takajalat pysyy maassa.) Selästäkäsin satuloita testattaessa poni oli ihan outo, kamala kiire eteenpäin, juoksi alta pois ja oli jännittynyt yms. Seuraavan selästä kokeiltavan satulan Julia kokeili alkuun, koska itselle iski paniikkijännitys Missin tuntien; jos sillä olisi selässä ollessa satulan takia perse lentänyt, voi olla, että miun selkä ois taas sanonut poks ja ollut sitten soossina pari viikkoa. Julian jälkeen kokeilin kuitenkin vielä viimeistäkin satulaa. Testaussession jälkeen kokeilin sitten suoraa kuolainta tutusti ja turvallisesti ilman satulaa ja poni oli taas oma, rento itsensä. Ehkä tuo penkitön meno on enempi meidän juttu.

Kohta olikin jo hämärää ja kylmä ja Julian aika palata Savonlinnaan, joten tehtiin kaupat meksikolaisista suitsista Saddelle, suora kuolain ja ihana paksu romaani Missille sekä vuoreton söpö vihreä sadeloimi, kummalle tuleekin sitten käytettyä. Saatiin myös yksi huopa lisää, jee!

Julia ja Missi ja todistetusti satula selässä piiitkästä aikaa! :D

Sunnuntaina en sitten kotiin jaksanut liikkuakkaan, mutta tänään jaksoin. Kotipihaan marssiessa (otsikkoon viitaten) törmäsin pariin lehtokotiloon. Hyi... Isäpuoli olikin kerännyt niitä jonkinverran, ja veivät niitä äitin kanssa lokkien ruuaksi pienelle luodolle keskelle järveä :''D

Reippailin tänään ja lähdettiin Sadden kanssa maastoon. Mentiin karvanverran päälle tunti, suht reipas maasto. Piitkiä ravipätkiä, ~kolme pitkää laukkapätkää ja paljon pitemmällä ohjalla, että poni sai venyttää kaulaa. Sadde oli oikein kiva perus maastoSadde, vaikka eilen olikin vapaa. Matkaa kertyi vähän päälle 8km ja kummallekin tuli kyllä kuuma! 

suitset!♥

ja toinen otsikkoon viittaaja!
Tällänen bongattiin sihisemässä ja suhisemassa meille tien varressa.

Loppukäynnit pellon kautta, että saatiin vähän enemmän käveltyä. (Tie ois ollut lyhyempi, kuin pellon kiertäminen). Lenkin jälkeen koitin vielä kuvailla vähän suitsia (automaatilla, tyhmä keli jne), joten seuraavaksi pari sellaista kuvaa. Sitten harjailua, harjailua, karvanvaihdon tappoa, riimu päähän ja poni pääs vähän syömään vihreää pihalle. :3

Tarhaan päästessä Saddella oli huima ihmetys (2 seuraavaa kuvaa), kun rojuläjä oli hävinnyt kentän vierestä. :'D Jospa kenttää saisi tänävuonna hieman levennettyä.

jumppapalloseni

Pikkupomppu poni

Nimenomaan pikkupomput, ei pikkuponi. Se on kaikkea muuta. En jaksa ihmeemmin tarinoida, muutakuin että Sadde juoksi narun päässä tänään ja satula on edelleen paska, häntäremmin kiristyksestä ei ollut mitään iloa. Läski mikä läski. No kiristetään ens kerralla häntäremmiä taas lisää -.-

Lahjontaa. Minä 20v ekaa kertaa elämässäni heppanamut taskussa.

Ja lopputuloksena satula lavoilla. En löyä tähän muuta sanottavaa, kuin voi vittu. -.- No mutta, poni juoksi ihan kivasti, vaikkakin loppua kohti vähän hyytyi, tietty.

Huonokuntoinen tahmatassu

Sain tänään, ah, ihanan kuvaajan, Satun hyvän kameransa kanssa matkaan meille! (Kaikki kuvat tässä postauksessa ovat siis ©Satu Muhli)! Sen lisäksi Sadde sai 10cm pitemmän satulavyön/(vyöt), joten saatiin tehtyä Sadden häntäremmiin lisää reikiä. Nyt sopii toivoa, että satula pysyisi myös ratsastaessa oikeassa kohdassa! Paikallaan testaillessa se kyllä pysyi. Ellei pysy, onneksi häntäremmiin jäi vielä rei'itysvaraa.

Tänään oli ajatuksena Sadden kanssa kokeilla kaulanarujuttuja, mutta eilinen vapaa ja tänpäiväinen viileä keli tais tehdä tehtävänsä, tai sitten ponia ei vaan kiinnostunut, eikä kaulanaruilut (suitsien ollessa varmistimena), eikä istunta-avutkaan sujunut alkuverkoissakaan, joten menin sitten suitsien kanssa.

*En kuuntele laalalalaaa*

Aluksi Sadde oli tosi tahmatassuisen tahmea ratsastaa ja taas kokeiltiin, voiko ympyrältä punkea pois oman mielen mukaan. Ei voinut. Parit väistötkin sujui nyt ihan kivasti ja sen ponin banaaniksi taipuvan kaulankin sain suoristettua. Tein vielä vähän siirtymiä ja hiottiin ympyrät taas takaisin pyöreäksi ravissa kumpaankin suuntaan. Tehtiin myös muutamat laukkaympyrät molempiin suuntiin, ja voi kyllä jalat taas huuti hoosiannaa tälläsenä tahmaponipäivänä, kun koitettiin pitää laukka yllä (ja ravi reippaana.)

Pitää vissiin ruveta maastoilemaan useemmin, koska siellä päästään toisinaan jopa ilman tahmailua eteenpäin eikä tarvi miettiä, mitä kentällä touhuttais, ennenkuin se kunnolla kuivuu. Maastossakin voi kuitenkin tehdä kaikkea kivaa, niinkuin kentälläkin, ilman, että tulee heti kentän kulmat tai päädyt vastaan!

Missiä ei paljoo kiinnostanut...

Laukan ja ympyröiden alettua sujumaan loppui taas ideat eikä oltu vielä kauaa menty, joten Satu viritti meille kolme ravipuomia ja yhden kavaletin, jolle saatiin tehdä aika tiukka kurvi. "Ajeltiin" sitten kenttää ympäri ravissa, toisella pitkällä sivulla tultiin puomit ja niiden jälkeen kurvailtiin tiukasti "takavasemmalle" kavaletille. Ja toiseen suuntaan sama homma, mutta toisinpäin; kavaletti ensin ja sitten puomit. Välillä tultiin kavaletti laukassa ja poni hiukan jopa innostui, kun puomisuoralle tuli huima kiihdytys. :D Jalat kuitenkin nousi kivasti, eikä puomit ainakaan omaan korvaan tainneet paljoa kolista tällä kertaa!

Mentiin vajaa tunti ja tuossakin ajassa poni kerkesi hiota ihan kiitettävästi. Mikä huono kunto? Ja joo, ne ohjat voisi tietysti pitää tuntumalla, se voitaskin ottaa seuraavaan tylsään kentälläpyörimispäivään ohjelmanumeroksi muiden kiekuroiden lisäksi...

Ja kommentoikaas lukijat ihmeessä, mitä tykkäsitte tästä (ja vanhemmistakin postauksista!!), oliko liikaa/liian vähän kuvia, tekstiä, ...? Lisäksi muistuttelen taas, että olen toteuttamassa kysymyspostauksen, kunhan saan vain sopivan läjän kysymyksiä kasaan; joten jos ette muuta kommentoitavaa keksi, laittakaa ihmeessä niitä kysymyksiä ja/tai vaikka postausehdotuksia, niistä ois suuri ilo! :)